Kevättä pukkaa!

Oi että mitä kaikkea tuo valo saakaan aikaan. Olo on paljon pirteämpi ja ulkona viihtyy pidempään. Tassuja saa kyllä pestä, pestä, pestä ja pestä...mutta ei haittaa. Tassukarvoja olemme kyllä lyhentäneet. Olen myös miettinyt, että miten tuota turkkia voisi leikata tai trimmata lyhyemmäksi. Yleensä bologneseja ei trimmata, mutta näitä koiruuksia ei ole tarkoitus käyttää näyttelyissä. Joten olisiko tähän kenelläkään antaa hyviä vinkkejä? Julia ja Chiara on kyllä ihan helppo pestä ja turkit pitää takuttomana. Neidit antavat nämä puuhat tehdä ja jopa nauttivat kun "kaunistaudutaan". Korvakarvojen nyppiminen ei vieläkään ole kivointa puuhaa ja Juliakin vähän vinkasee tätä tehtävää suorittaessa. Chiara taaseen tuttuun tapaan käyttäytyy kuin raivohullu terrieri. Puuhasta kuitenkin prinsessan kanssa selviydymme.

Chiara ja Julia on hitsautuneet todella hyvin yhteen. On ilo seurata heidän touhuamista.

Niin tosiaan, Julia on nyt sitten virallisesti meidän koira. Toki yhteys Susannaan ja "vanhaan" kotiin säilyy. Pidämmekin Susannan kanssa paljon yhteyttä ja vaihdamme kuulumisia viikottain. Toki Susanna tietää niin paljon bolognesen hoitamisesta/kasvattamisesta, joten on luonnollista meidän häneltä vinkkejä kysellä. Tietenkin hän myös tietää ja tuntee Julian paremmin kuin kukaan meistä. Julian ja Susannan välillä tulee aina olemaan erityinen side. 

Tytöt nukkuvat kaikukkain, selät vastakkain, päällekäin...eli kiinni toisissaan. Yöunetkin nukutaan nykyään samassa pedissä (siis koiranpedissä, ei meidän sängyssä). Lisäksi oli ihanaa, kun koiruudet hoivasivat meitä kovasti kipeenä ollessamme. 

On tosi kiva, kun koiruudet osallistuvat lähes kaikkeen mitä meillä tapahtuu. Tarkkoja ovat musiikin suhteen. Parasta on, kun Sofia soittaa pianoa ja laulaa. Lempparibiisejä tuntuu olevan Juha Tapion kipaleet.

Nämä koiruudet nauttivat valosta. Päikkäripaikka vaihtuu auringon mukaan! Oikein innolla odotamme kesää ja uima-altaalla pulikointia. Olemmekin jo katselleet uimaliivejä, mutta taidamme jättää ostokset kesään, jotta oikean kokoiset liivit saadaan ostettua. Julialla pitää saada painoa tippumaan ja Chiara taaseen saattaa vielä muutaman sentin kasvaa. Saattaa kyllä olla niin, että menemme käymään jo ennen kesää Tampereen Koirauinnissa.
Eläinlääkärissä kävimme ottamassa Julialle rokotukset ja samalla tsekattiin Chiaran vuotavat silmät. Keskusteltiin samalla myös ruokamerkin muuttamisesta. Ainoa ongelma on se, että Chiara on kuitenkin vielä "nuori" ja tarvitsee pennuille sopivaa sapuskaa. Koitimme kyllä Golden Eaglea, mutta se sai neidin pissimään tosi paljon. Lisäksi emme tiedä, että onko Chiara allerginen jollekin vai johtuuko vuotaminen kyynelkanavien ahtaudesta tai onko yhteydessä tuon "rohinan" kanssa. No, nyt sitten käytämme silmägeeliä pari viikkoa ja katsotaan sitten uudestaan tuota ruokavaliota.

Koirakaveri Veera kävi Julian 3-vuotis synttäreillä. Kävimme myös pitkällä kävelylenkillä ja leikimme sisällä.
Aamulla Chiaran kanssa laulettiin Julialle ja avattiin herkulliset paketit. Meidän ihana Julia neiti täytti kolme vuotta!

Oikein ihania keväisiä hetkiä kaikille! Kirmailkaahan ulkosalla sekä nauttikaa karvakamujenne seurasta. Hugs!!!  

Chiaralle onnitteluja!

Vauhdikasta menoa

Hauska seurata miten Julia on löytänyt paikkansa meidän perheessä ja omaksunut talon tavat. Kuvittelin, että "vanha" koira opettaa pennulle asioita/tapoja. Meillä se on mennyt toisin päin. Chiara mm. opetti Julialle miten mennään tunnelista ja muutoinkin uusia "temppuja". Toki Juliakin on opettanut Chiaralle esim. miten mennään rappuset alas. Mielettömän kärsivällinen tuo Julia. Chiara nimittäin vinkui ja valitti, kun tätä suurta suoritusta toteutti.

Aluksi Juliaa jännitti, mutta sen jälkeen riitti menoa ja meininkiä. Hauska miten seurasi alkuun kuinka Chiara meni innoissaan tunnelista. Hetken pohdittuaan intoutui mammakin koittamaan ja ei se nyt niin pelottavaa ollutkaan. Julian lempparilelut on kuvassa olevat hiirulaiset ja nalle.

Lenkkeilty ollaan kovasti ja tutustuttu lähialueeseen. Oikeat majakka ja perävaunu meillä. Riemullista, kun Julia innoistui kunnolla peuhaamaan ja yritti saada Chiaraa mukaan leikkiin. Pikkuinen ihan hämillään katsoi kuinka äippä veivas ja kirmaili. Nyt jo Chiarakin uskaltautuu leikkiin mukaan ja tätä jähäämistä saamme seurata päivittäin. Kiva, kun koirat "leikkivät" keskenään. Voi kun näitä hetkiä saisi videolle taltioitua.

Julian kanssa ollaan otettu yhteinen kesäksi kuntoon projekti. Painoa pitäisi saada tippumaan ja kuntoa kohennettua muutoinkin. Mutta eiköhän se tästä etene ja alku on ainakin lupaava.

Tytöt tuntuvat tekevän kaiken yhdessä. Alkuun ajateltiin, että Julia ei välttämättä olisi kovin innoissaan Chiaran jatkuvasta läheisyydestä. Toisin kuitenkin kävi. Toki molemmat koiruudet osaavat ottaa omat hellyys-rapsutus-rakkaushetkensä meiltä. Lisäksi molemmat ovat löytäneet omat rauhalliset paikat, jos toisen seura ei aina kiinnosta.

Julia on löytänyt oman piilopäikkäripaikan. Hauska vaan, kun välillä valahtaa tuolta alas tyynyjen väliin. Se ei kuitenkaan tätä hyvä unista mammaa häiritse. Muutaman kerran vain olemme ihmetelleet missä neiti on. :-)

Chiara taasen nukkuu mielellään rappujen yläosassa nallensa kanssa ja joskus menee työhuoneeseen, kun haluaa olla yksin/rauhassa.

Hyvää ystävänpäivää!

Meidän elämää saapui ilahduttamaa Julia (Little White Wonder Isotta Julia), eli Chiaran äippä. Julia on syntynyt 12. päivä maaliskuuta 2011. Meillä on siis synttärijuhlat kohta tiedossa. Julia on todella sydämellinen, sosiaalinen ja oikea rakkauspakkaus.

Yleensä perheeseen tulee toisena koirana pentu, mutta meidän perheen motto on aina ollut; Persoonallisuus ennen kaikkea. Näin siis tässäkin tapauksessa. Olimme kyllä miettineet, että haluaisimme toisen koiran Chiaran kaveriksi. Kasvattaja Susanna näki yhtenä vaihtoehtona, Julian meille tulemisen. Näin saa Susanna keskittyä näyttelyihin ja taasen Julia nauttia kotikoirana olemisesta...vieläpä oman pennun kanssa. Asioilla on todellakin tapana järjestyä juuri oikealla tavalla. Nyt meitä on siunattu kahdella super sulosella neitosella (prinsessa ja kuningatar).

Odotimme ja jännitimme Julian meille tulemista, vaikka tiesimmekin hänen olevan kiltti. Kalle kävi Julian hakemassa Espoosta ja automatka sujui melkein kuin Strömsössä. Nyt varmasti muistamme sulkea myös kuljetuskopan vetoketjun.

Kotona odotimme pihalla Chiaran kanssa Juliaa. Kuulumiset vaihdettiin häntää heiluttaen ja temuttiin hetki. Sisällä Chiara antoi monta halia, suukkoa ja näytti jokaisen lelun Julialle. Pyykkikorinkin sisältö piti esitellä... :D

Ihmeen hyvin Julian kärsivällisyys kesti Chiaran temuamista. Ainostaan ärähti/komensi, kun yritti nukkumaan käydä. Nätisti Chiara ymmärsi ja rauhottui kaikkuun nukkumaan. Kalle päätti myös mennä sohvalle päikkäreille ja molemmat koiruudet siirtyivät viereen pötköttämään. Olipa söötti näky, kun kolme blondia tuhisi sulassa sovussa.

Ulkoilut sujui hyvin ja hiukan Julia oli ihmeissään, kun jatkuvasti piti pihalle lähteä. Chiara, kun vielä vaatii himppasen tihennettyä tarpeilla käyntiä. Julia pääsi vielä Sofian kanssa erikseen pihalle ja vähän pidemmälle lenkille. Sofia saikin tytöiltä paljon suukkoja.

Nukkumaan mentäessä löytyi Juliallekin oma petipaikka ja yö saatiin nukuttua hyvin. Chiara vain keksi herättää meidät kaikki klo 5.30...että haukotus vaan. No, tytöt menivät kyllä pikku ulkoilun jälkeen vielä Sofian kaikkuun nukkumaan.

On tämä jännää tutustua uuteen perheenjäseneen. Ainakin alku on sujunut mutkattomasti. Chiara varmasti oppii Julialta monia juttuja. Toki Juliakin oppii meidän perheen tavat, säännöt ja muutoinkin löytää "paikkansa". Hyvin Julia tuntuu luottavan meihin ja neitiä on helppo tulkita sekä käsitellä muutoinkin. Nyt jatkamme rapsuttelua ja toisiimme tutustumista sekä toivotamme oikein Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Viikot 4-6...tais tulla nyt kuvapostaus.

Ollaan Chiaran kanssa vietetty mukavia hetkiä ja opeteltu paljon uusia asioita. Tosi helposti neiti oppii ja mielellään touhuaa kaikkien kanssa. Rokotuksissa kävimme jälleen ja nyt jo sujui paremmin kuin edellisellä kerralla. Toki rääkäisy piti päästää, mutta enää ei niin suuresti loukkaantunut ja osoittanut harmistustaan. Eläinlääkäri sai ihan vapaasti tutkia. Edelleen rohina vähän vaivaa ja simmut vuotavat. Nyt ollaankin sitten etsitty toista ruokamerkkiä ja toivottavasti sillä "vaiva" helpottuisi. Ajattelimme kokeilla Golden Eaglen lohiruokaa, koska muutamille bolokamuille on juuri tuo ruoka ollut hyvä. Tajusimme myös, että jätämme herkkunappulat tekniikkaleluista pois, koska niissä taitaa olla väri ja ym. "huonoja" ainesosia.

Chiaralle kelpaa vain paras paikka elbailuun...Alvar Aalto, Marimekko ja pässin pökkimä filtti. Tosi mielenkiintoista miten koira valitsee paikkansa sekä muodostaa omat päivärutiinit. Chiaran toisesta pedistä on tullut lähinnä lelujen säilytyspaikka ja päikkärit nukutaan sohvalla. Yöunet taasen makuuhuoneessa omassa kopassa/pedissä. Melko tarkasti käy neiti nukkumaan n. klo 21.30 ja herää 6.30. Ihan hämmästyneitä ollaan oltu, jos uni on maittanut muutamana kertana pidempään.  

Naapurin Ellenin kanssa oli hyvät leikit. Tosi kiva, kun neiti osaa olla lasten kanssa. Hienosti osaa olla hyppimättä ja jähäämättä liian rajusti. Erittäin mukava leikkihetki. <3

Ystävämme Rami käy meillä usein kylässä tai oikeastaan hänen takkinsa. :D Chiaran lemppari päikkäripaikka. Meidän kotiväen takit eivät moiseen kelpaa. Hauska on ollut huomata miten Sofian poikaystävä on myös tosi tärkeä Chiaralle. Justuksella ja Chiaralla on ihan omat kuviot ja leikit.

 Hakosten kanssa oli oikeita hepulihetkiä ja lystikkäitä leikkejä.

Sylikoira ja pusuttelija. Jempulle jaettiin rakkautta.

Onneksi kelit muuttuivat hiukan lauhemmiksi. Päästiin OIKEASTI ulkoilemaan eikä vain tekemään tarpeet pikaisesti. Chiara on oppinut jo pyytämään pihalle, kun on hätä. Vielä on muutamat pisut lirahtaneet sisälle, mutta pääsääntöisesti tarpeilla käydään ulkona. Ulkona kyllä pitää vähän maistella kaikkea ja suusta saakin kaivaa milloin lehtiä, käpyjä, kiviä, kepin paloja tai muita luonnon antimia. Tosi kiva, että on lunta ja se vähän hillitsee näitä "herkutteluhetkiä". Olemme opetelleet myös käppäilemään kotitiellä, jossa vastaan tulee joskus autoja. Nätisti osaa pysyä sivulla ja muutoinkin hihnassa kulkeminen luonnistuu. Pihalla Chiara saa telmuta vapaana ja seurata "katoilevia" perheenjäseniä. Tätä olemme tarkoituksella tehneet, jotta luoksetulo onnistuisi pyynnöstä ja pihalla pysyttäisiin vapaana muiden seurassa. Onneksi on lääniä missä temmeltää. 

Hanna on kyl kans kiva kamu...kaks bling bling-prinsessaa löysivät toisensa. :-) Rinteillä on suht saman ikäinen bichon frisé Jasu-koiruus. Yhteisiä lenkkihetkiä on siis tulevaisuudessa luvassa. Harmi, kun meidän paikkakunnalla ei ole pienirotuisten pentukoirien tapaamisia. No, onneksi on koirakamuja sekä muita eläimiä ja näin pääsee vähän luomaan suhteita muihinkin kuin ihmisiin.

Chiaran mielestä huivi maistuu tosi hyvältä ja samoin myös Jaden kaikki korut.

Ystävämme Rami on kirjoittanut kirjan Hupi-koirastaan ja pääsivät oikein paikalliseen lehteen. Kuvassa on kylläkin toinen Ramin koirista, Pepe. Mutta jokaisella starallahan pitää olla sijaisnäyttelijä. 

Odotamme kovasti Hupin ja Pepen kyläilyä. Mainiot koirakamut! Nämä koiruudet käyvät myös välillä tekemässä töitä kehitysvammaisten parissa. Jospa mekin Chiaran kanssa joskus käytäisiin moikkaamassa Ramia töissä ja tietysti siellä olevia asukkaita.

Oikein hyvää ystävänpäiväviikkoa ja terkkuja sekä iloisia hetkiä koirakamuille! <3

Viikot 2 ja 3

Toinen viikko hujahti melkoisella vauhdilla. Chiara oppii tosi nopeaa peruskäskyjä...kylläkin leikin kautta vielä. Meille tärkeintä olisi kasvattaa koira jonka kanssa sujuu elämä niin kotona, kuin kodin ulkopuolella. Mitään robottikoiraa ei siis ole tarkoitus "kouluttaa". Mutta minkäs teet, kun neiti ymmärtää meitä, heh! ;-) Vai pitäisikö kiittää ystäviä, jotka ovat käyneet ihastelemassa ja leikkimässä pikkuisen kanssa.

 Liisi ja Agris kävi kylässä. Liisille pusuja ja Agriksen kanssa hiukan vauhdikkaammat leikit.

Petteri hurmasi Chiaran ja suukoissa ei säästelty.

Chiaralla oli 13.1. eläinlääkäri, jossa sai rokotukset ja tarkastettiin koiruus muutoinkin. Silmät hiukan vuotavat ja päätimme eläinlääkärin kanssa, että laitetaan antibioottitippoja sekä pyyhitään "rähmät" pois säännöllisesti. Rokotuksista ei varmasti tarvitse mainita mitään...Neiti huusi valtoimenaan ja en voi ymmärtää miten suuri ääni noin pikkuisesta voi lähteä. Voin sanoa, että ihmisten ilmeet odotusaulassa olivat todella hämmentyneet, kun neidin kanssa ulos toimenpidehuoneesta tulimme. Yksi nainen alkoi nauramaan, kun oli odottanut vähintään berhandilaista sieltä saapuvaksi. :D Ei päässyt rokotuspiikin jälkeen lekurikaan helpolla, kun yritti edes koskea Chiaraa. Hetki meni ennen kun neiti hyväksyi ja antoi itseään tutkittavan. Lekurillakin pokka petti kun kättä toi lähemmäksi koiraa, päästi neiti jo ennen kosketusta mielettömän rääkäisyn. No, homma saatiin kuitenkin hoidettua ja tutkittua koiruus kokonaisuudessaan. Napatyrää jäämme seurailemaan (on tosi pieni) ja samoin myös tuota rohinaa mikä kuuluu kuonon/nielun yläosasta. Ensin kuitenkin yritämme hoitaa nuo simmut kuntoon. Toki lekuriin säntäämme, jos jotain rohinan osalta lisää ilmaantuu.

Chiara on oppinut hienosti myös käymään ulkona tarpeillaan, mutta huvittavia hetkiä olemme saaneet myös kokea. Näppäränä neitinä koiruus tuli kanssani vessaan ja en tiennyt itkeä vai nauraa, kun tarpeensa väänsi suoraan nenäni eteen. Kerrassaan fiksu koira meillä ja varmaan voi jo kutsua sisäsiistiksi, heh! ;-) 

Mukavasti tai ihan vahingossa on pikkunen oppinut seuraavat käskyt: istu, maahan, tänne (tai siis toisaalta tule tule tule tänne tule ja itse pylly pystyssä lattiaa käsillä läpsytellen), yläfemma ja hae. Toki oma nimi on jo tullut tutuksi. Lisäksi neiti tietää mitä tarkoittaa sanat ei, EI, EIII! ja voi jumankauta sentään. Tuon viimeisen osalta tietää mennä omalle paikalleen. Toki murinakin on tullut tutuksi ja erilaiset "sähinäsuhina" äännähdykset. Miksei näistä kirjoiteta koirakoulutusoppaissa? Toimii tosi hyvin, kunhan ei näitä liikaa vain kuluta. :-)

 Pitäisköhän Chiaralle hankkia oma kypärä?

 Painonvartija :D Painoa neidillä 13.1.2013 1,9kg.

Kuin uitettu koira.

Ensimmäinen viikko

On se vaan niin jännää molemmin puolin tämä elo. Ekalla viikolla tutustuttiin toisiimme, tapoihin ja pyrittiin löytämään yhteinen arkinen sävel. Päätimme, että käytämme Chiaraa ulkona mahdollisimman paljon, jotta oppisi sisäsiistiksi "helposti". Tämä alkoikin sujumaan  hyvin, mutta neitokainen on niin innokas pihallakin ja haluaa tutkia jokaisen pusikon sekä maistella kaiken mahdollisen. Täytyy sanoa, että lunta toivottiin ekalla viikolla, jotta tuo "syömisen" riemu vähän helpottaisi ja tassujen putsaaminen. Mukavasti osaa olla hihnassa eikä kaulapanta kovin pitkään häirinnyt. Säännöllinen rytmi on löytynyt niin ulkoilussa, syömisessä kuin nukkumisessakin...muu aika Chiaralla meneekin leikkien ja sylissä rapsutuksia vastaanottaen.

Lempipaikkani sohvalla.

Aloimme opettelemaan myös turkin harjaamista. Aluksi touhu ei kauheasti viehättänyt ja piti jopa rääkäistä kimakasti, kun harjalla vähän hipaisi. Mutta seuraavasta päivästä alkaen ei harjaaminen haitannut hienohelmaa laisinkaan. Kynnet ja tassukarvat antaa neiti leikata sekä hampaat pestä. Mutta mutta, korvakarvojen nyppiminen...APUA! Tässä tullaan siihen, että Chiara on "kipuherkkä" ja luonteikkaana prinsessana ilmaisee ettei pidä tuosta puuhasta laisinkaan. Voin sanoa, etten pidä minäkään tästä yhteisestä hetkestämme. Kävin ostamassa Bio-Groomin Ear-Fresh Powderia. Itsessään tämä talkin tuputtelu korvaan on jo herkkää hommaa ja jopa pari karvaa olemme saaneet nyppästyä pois (himppasen pienemmällä huudolla ja rimpuilulla). Ihan kätevä aine, kun saa otteen karvasta helpommin ja tuntuu irtoovan paremmin. Toivotonta puuhaa tuntuu silti olevan ja olen valmis maksamaan, että joku ammattilainen tuon hoitaa. En ymmärrä miten neidin saisi edes pysymään paikallaan kyseistä toimenpidettä suorittaessa?!? Taidan kuvata oman videon tästä "laatuhetkestämme". ;-)

Muutamia tärkeitä juttuja joilla olemme päässeet "alkuun".

Loppuviikosta meillä kävikin jo ensimmäiset vieraat. Voi sitä riemua, kun Chiara pääsi esittelemään kaikki lelunsa, leikkimään, esittämään kaikki temppunsa mitä jo osaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Aivan ihanaa, kun neiti on sosiaalinen ja eikä ole pelokas.

Ekat Chiaran vieraat, Heikki ja Reetta. Kivaa oli! <3