Viikot 2 ja 3

Toinen viikko hujahti melkoisella vauhdilla. Chiara oppii tosi nopeaa peruskäskyjä...kylläkin leikin kautta vielä. Meille tärkeintä olisi kasvattaa koira jonka kanssa sujuu elämä niin kotona, kuin kodin ulkopuolella. Mitään robottikoiraa ei siis ole tarkoitus "kouluttaa". Mutta minkäs teet, kun neiti ymmärtää meitä, heh! ;-) Vai pitäisikö kiittää ystäviä, jotka ovat käyneet ihastelemassa ja leikkimässä pikkuisen kanssa.

 Liisi ja Agris kävi kylässä. Liisille pusuja ja Agriksen kanssa hiukan vauhdikkaammat leikit.

Petteri hurmasi Chiaran ja suukoissa ei säästelty.

Chiaralla oli 13.1. eläinlääkäri, jossa sai rokotukset ja tarkastettiin koiruus muutoinkin. Silmät hiukan vuotavat ja päätimme eläinlääkärin kanssa, että laitetaan antibioottitippoja sekä pyyhitään "rähmät" pois säännöllisesti. Rokotuksista ei varmasti tarvitse mainita mitään...Neiti huusi valtoimenaan ja en voi ymmärtää miten suuri ääni noin pikkuisesta voi lähteä. Voin sanoa, että ihmisten ilmeet odotusaulassa olivat todella hämmentyneet, kun neidin kanssa ulos toimenpidehuoneesta tulimme. Yksi nainen alkoi nauramaan, kun oli odottanut vähintään berhandilaista sieltä saapuvaksi. :D Ei päässyt rokotuspiikin jälkeen lekurikaan helpolla, kun yritti edes koskea Chiaraa. Hetki meni ennen kun neiti hyväksyi ja antoi itseään tutkittavan. Lekurillakin pokka petti kun kättä toi lähemmäksi koiraa, päästi neiti jo ennen kosketusta mielettömän rääkäisyn. No, homma saatiin kuitenkin hoidettua ja tutkittua koiruus kokonaisuudessaan. Napatyrää jäämme seurailemaan (on tosi pieni) ja samoin myös tuota rohinaa mikä kuuluu kuonon/nielun yläosasta. Ensin kuitenkin yritämme hoitaa nuo simmut kuntoon. Toki lekuriin säntäämme, jos jotain rohinan osalta lisää ilmaantuu.

Chiara on oppinut hienosti myös käymään ulkona tarpeillaan, mutta huvittavia hetkiä olemme saaneet myös kokea. Näppäränä neitinä koiruus tuli kanssani vessaan ja en tiennyt itkeä vai nauraa, kun tarpeensa väänsi suoraan nenäni eteen. Kerrassaan fiksu koira meillä ja varmaan voi jo kutsua sisäsiistiksi, heh! ;-) 

Mukavasti tai ihan vahingossa on pikkunen oppinut seuraavat käskyt: istu, maahan, tänne (tai siis toisaalta tule tule tule tänne tule ja itse pylly pystyssä lattiaa käsillä läpsytellen), yläfemma ja hae. Toki oma nimi on jo tullut tutuksi. Lisäksi neiti tietää mitä tarkoittaa sanat ei, EI, EIII! ja voi jumankauta sentään. Tuon viimeisen osalta tietää mennä omalle paikalleen. Toki murinakin on tullut tutuksi ja erilaiset "sähinäsuhina" äännähdykset. Miksei näistä kirjoiteta koirakoulutusoppaissa? Toimii tosi hyvin, kunhan ei näitä liikaa vain kuluta. :-)

 Pitäisköhän Chiaralle hankkia oma kypärä?

 Painonvartija :D Painoa neidillä 13.1.2013 1,9kg.

Kuin uitettu koira.

Ensimmäinen viikko

On se vaan niin jännää molemmin puolin tämä elo. Ekalla viikolla tutustuttiin toisiimme, tapoihin ja pyrittiin löytämään yhteinen arkinen sävel. Päätimme, että käytämme Chiaraa ulkona mahdollisimman paljon, jotta oppisi sisäsiistiksi "helposti". Tämä alkoikin sujumaan  hyvin, mutta neitokainen on niin innokas pihallakin ja haluaa tutkia jokaisen pusikon sekä maistella kaiken mahdollisen. Täytyy sanoa, että lunta toivottiin ekalla viikolla, jotta tuo "syömisen" riemu vähän helpottaisi ja tassujen putsaaminen. Mukavasti osaa olla hihnassa eikä kaulapanta kovin pitkään häirinnyt. Säännöllinen rytmi on löytynyt niin ulkoilussa, syömisessä kuin nukkumisessakin...muu aika Chiaralla meneekin leikkien ja sylissä rapsutuksia vastaanottaen.

Lempipaikkani sohvalla.

Aloimme opettelemaan myös turkin harjaamista. Aluksi touhu ei kauheasti viehättänyt ja piti jopa rääkäistä kimakasti, kun harjalla vähän hipaisi. Mutta seuraavasta päivästä alkaen ei harjaaminen haitannut hienohelmaa laisinkaan. Kynnet ja tassukarvat antaa neiti leikata sekä hampaat pestä. Mutta mutta, korvakarvojen nyppiminen...APUA! Tässä tullaan siihen, että Chiara on "kipuherkkä" ja luonteikkaana prinsessana ilmaisee ettei pidä tuosta puuhasta laisinkaan. Voin sanoa, etten pidä minäkään tästä yhteisestä hetkestämme. Kävin ostamassa Bio-Groomin Ear-Fresh Powderia. Itsessään tämä talkin tuputtelu korvaan on jo herkkää hommaa ja jopa pari karvaa olemme saaneet nyppästyä pois (himppasen pienemmällä huudolla ja rimpuilulla). Ihan kätevä aine, kun saa otteen karvasta helpommin ja tuntuu irtoovan paremmin. Toivotonta puuhaa tuntuu silti olevan ja olen valmis maksamaan, että joku ammattilainen tuon hoitaa. En ymmärrä miten neidin saisi edes pysymään paikallaan kyseistä toimenpidettä suorittaessa?!? Taidan kuvata oman videon tästä "laatuhetkestämme". ;-)

Muutamia tärkeitä juttuja joilla olemme päässeet "alkuun".

Loppuviikosta meillä kävikin jo ensimmäiset vieraat. Voi sitä riemua, kun Chiara pääsi esittelemään kaikki lelunsa, leikkimään, esittämään kaikki temppunsa mitä jo osaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Aivan ihanaa, kun neiti on sosiaalinen ja eikä ole pelokas.

Ekat Chiaran vieraat, Heikki ja Reetta. Kivaa oli! <3

Uusi vuosi ja uusi koti!

Tätä hetkeä olimme odottaneet ja vihdoin se on totta. 1.1.2014 lähdimme hakemaan Chiaraa kotiin. Neitokainen olikin Julian pentueesta ainoana jäljellä Susannan luona, mutta onneksi seuraa oli löytynyt vielä Tyynen pennuista. Haimme Chiaran kotiin vähän myöhemmin, koska olimme viettämässä joulua Thaimaan lämmössä. Täytyy myöntää, että oli kerrankin kiva palata kotiin... <3 

Chiara kahdeksan viikkoisena. <3

Chiara syntyi pentueen pienimpänä ja hänen hengityksensä oli rahissut syntymästä saakka. Pikku rahinat ei tätä neitokaista kuitenkaan hidastanut, vaan reippaasti imi Julia-äidin ravitsevaa maitoa ja tarmokkaana tutustui ihmeelliseen maailmaan. Susanna laittoikin meille useasti viestiä ja kertoili kuulumisia sekä tietenkin käytti eläinlääkärillä tuon rahinan vuoksi. Hän myös kuvaili Chiaran olevan luonteeltaan todella sosiaalinen, rohkea ja suloinen tyyppi. Mutta pienikin kipu sai neidin rääkäisemään ja loukkaantumaan. Käsittelyyn, hoitamiseen ja ulkoiluun Chiara suhtautuu hyvin ja ei ole moksiskaan.

Saavuimme kasvattajan luokse ja Chiara tulikin samantien meidän syliin. Ihan, kun hänkin olisi odottanut tätä hetkeä. Ennen kotiin pääsyä Susanna vielä leikkasi kynnet, tassukarvat ja antoi mukaan "selvyitymispakkauksen" hoito-ohjeineen. Tietenkin kaikki paperihommat hoidimme asiaan kuuluvalla tavalla ja ohjeet saimme. Täytyy kyllä myöntää, että hiukan aikaerosta ja väsymyksestä johtuen ihan kaikkea näistä ohjeista ei jäänyt mieleen. Onneksi kasvattajaan saamme olla yhteydessä myöhemminkin. :-)

Automatka Orimattilaan sujui takapenkillä ja äipän sylissä tietenkin. Puolet matkasta meni leikkien ja toinen puoli nukkuen. Kotipihaan kun päästiin, teki Chiara heti reippaasti pissat. Sisällä vastassa meitä oli Sofia ja tämän poikakaveri Justus. Tosi reippaana Chiara meni heti tervehtimään ja tutustumaan uuteen kotiin sekä leluihin. Hämmästyttävän hyvin ensimmäinen ilta ja kotiutuminen sujui. Ensimmäisenä yönä piti tietenkin itkustella ikävää ja yrittää päästä sänkyyn nukkumaan. Ekan yön jälkeen on nukkumiset sujunut ilman sänkyyn vinkumista. Näihin kuviin ja tunnelmiin! <3 

 Sofian kanssa <3

 Pikku-päikkärit

 Ruokailun jälkeen uni taas maistui

Chiara esittäytyy

Olen rodultani bolognese ja viralliselta nimeltäni Bianca Bambagia Chiara. Maailmaan saavuin 21.10.2013 kolmen muun siskoni tavoin.

Äippäni on Julia (Little White Wonder Isotta Julia) ja isukkina Herkku (Garellan Herkules). Minusta hyvää huolta piti kasvattajani Susanna Nikkilä perheineen.

1.1.2014 muutin perheeni luokse Orimattilaan. Omistajani on 15-vuotias Sofia ja lisäksi perheeseeni kuuluu Tanja-äiti ja Kalle-isä. Asustelemme maaseudun rauhassa, omakotitalossa, noin 3 kilometrin päässä keskustasta.

Kuva:
Isoimmassa kuvassa Chiara on jo neljän viikon ikäinen ja kävimme häntä silloin ensimmäisen kerran katsomassa (18.11.2013).
Alhaalla vasemmalta päin: Heti syntymän jälkeen, pötköttelyä 3 päivän ikäisenä, löhöilyä kahden viikon ikäisenä, neljän viikon ikäisinä sisarusteni kanssa (Coco, Clara ja Chrystal), pikkasena, neljä viikkosena ja kolmen päivän ikäisenä.