Chiara kahdeksan viikkoisena. <3
Chiara syntyi pentueen pienimpänä ja hänen hengityksensä oli rahissut syntymästä saakka. Pikku rahinat ei tätä neitokaista kuitenkaan hidastanut, vaan reippaasti imi Julia-äidin ravitsevaa maitoa ja tarmokkaana tutustui ihmeelliseen maailmaan. Susanna laittoikin meille useasti viestiä ja kertoili kuulumisia sekä tietenkin käytti eläinlääkärillä tuon rahinan vuoksi. Hän myös kuvaili Chiaran olevan luonteeltaan todella sosiaalinen, rohkea ja suloinen tyyppi. Mutta pienikin kipu sai neidin rääkäisemään ja loukkaantumaan. Käsittelyyn, hoitamiseen ja ulkoiluun Chiara suhtautuu hyvin ja ei ole moksiskaan.
Saavuimme kasvattajan luokse ja Chiara tulikin samantien meidän syliin. Ihan, kun hänkin olisi odottanut tätä hetkeä. Ennen kotiin pääsyä Susanna vielä leikkasi kynnet, tassukarvat ja antoi mukaan "selvyitymispakkauksen" hoito-ohjeineen. Tietenkin kaikki paperihommat hoidimme asiaan kuuluvalla tavalla ja ohjeet saimme. Täytyy kyllä myöntää, että hiukan aikaerosta ja väsymyksestä johtuen ihan kaikkea näistä ohjeista ei jäänyt mieleen. Onneksi kasvattajaan saamme olla yhteydessä myöhemminkin. :-)
Automatka Orimattilaan sujui takapenkillä ja äipän sylissä tietenkin. Puolet matkasta meni leikkien ja toinen puoli nukkuen. Kotipihaan kun päästiin, teki Chiara heti reippaasti pissat. Sisällä vastassa meitä oli Sofia ja tämän poikakaveri Justus. Tosi reippaana Chiara meni heti tervehtimään ja tutustumaan uuteen kotiin sekä leluihin. Hämmästyttävän hyvin ensimmäinen ilta ja kotiutuminen sujui. Ensimmäisenä yönä piti tietenkin itkustella ikävää ja yrittää päästä sänkyyn nukkumaan. Ekan yön jälkeen on nukkumiset sujunut ilman sänkyyn vinkumista. Näihin kuviin ja tunnelmiin! <3
Sofian kanssa <3
Pikku-päikkärit
Ruokailun jälkeen uni taas maistui
Ihana Chiara! <3
VastaaPoista